Palaudu ilman suorittamista

Palautumisesta puhutaan paljon. Pitäisi nukkua riittävästi, pitää taukoja, liikkua sopivasti, rauhoittua iltaisin ja huolehtia siitä, ettei kuormitusta kerry liikaa.

Hyviä asioita kaikki. Mutta joskus käy niin, että myös palautumisesta tulee asia, jossa pitäisi onnistua.

Saatat huomata tarkkailevasi, oletko palautunut tarpeeksi. Mietit, pitäisikö levätä enemmän, liikkua vähemmän tai enemmän, mennä aikaisemmin nukkumaan tai löytää vielä tehokkaampi tapa rauhoittua. Jos käytät älysormusta tai muuta hyvinvointimittaria, aamun ensimmäinen ajatus saattaa olla, mitä laite kertoo palautumisestasi.

Silloin on hyvä muistaa yksi asia:
Palautuminen ei ole suoritus. Se on elimistön luonnollista vaihtelua kuormituksen ja levon välillä.

Palautumista tapahtuu myös päivän aikana

Palautuminen yhdistetään helposti uneen. Uni onkin yksi tärkeimmistä palautumisen muodoista, mutta elimistö ei odota nukkumaanmenoa aloittaakseen palautumisen.

Päivään mahtuu jatkuvasti pieniä hetkiä, jolloin kuormitus vähenee. Rauhallinen lounas, kävely ulkona, keskustelu läheisen kanssa, musiikin kuunteleminen tai hetki ilman mitään erityistä tekemistä voivat kaikki antaa keholle ja mielelle tilaa palautua.

Palautumisen ei tarvitse edes tuntua erityisen rauhalliselta. Jollekin palauttavaa on sohvalla lepääminen, toiselle metsälenkki, käsillä tekeminen, ystävien tapaaminen tai liikunta.

Olennaisempaa kuin tietyn palautumismenetelmän löytäminen on se, että elämässä on riittävästi vaihtelua kuormituksen ja levon välillä.

Uni ja palautuminen toimivat molempiin suuntiin

Uni auttaa kehoa ja mieltä palautumaan päivän kuormituksesta. Samalla se, mitä päivällä tapahtuu, voi vaikuttaa siihen, millaisessa vireystilassa olemme illalla.

Jos päivästä toiseen mennään kovalla vauhdilla aivan nukkumaanmenoon asti, siirtyminen valveillaolosta uneen voi tuntua vaikealta. Mieli saattaa jatkaa päivän tapahtumien käsittelyä vielä silloin, kun itse haluaisit jo nukkua.

Tämä ei tarkoita, että ennen nukkumaanmenoa pitäisi saavuttaa jokin täydellisen rentoutunut tila. Nukahtaminen ei edellytä sitä.

Joskus jo se auttaa, että päivän ja yön väliin jää jonkinlainen siirtymä. Se voi olla iltapala, suihku, kirjan lukeminen, koiran kanssa ulkoilu tai jokin muu tavallinen asia, joka merkitsee päivän vähittäistä päättymistä.

Palautumisestakin voi tulla suorittamista

Hyvinvointiin liittyvät neuvot voivat joskus kääntyä itseään vastaan.

Kun tiedämme, että palautuminen on tärkeää, saatamme alkaa yrittää palautua mahdollisimman tehokkaasti. Silloin päivän aikana pitäisi muistaa pitää oikeanlaisia taukoja ja illalla pitäisi osata rauhoittua. Yöllä pitäisi nukkua riittävästi ja aamulla pitäisi herätä palautuneena.

Jos näin ei käy, voi syntyä tunne, että jotakin pitäisi tehdä vielä paremmin.

Sama ilmiö näkyy usein unettomuudessa. Mitä tärkeämmäksi hyvä yö muuttuu, sitä enemmän unta alkaa tarkkailla ja yrittää saada tapahtumaan.

Sekä uni että palautuminen tarvitsevat myös tilaa tapahtua ilman jatkuvaa arviointia.

Kaikkien päivien ei tarvitse olla tasapainoisia eikä jokaisen yön täydellisesti palauttava. Ihminen kestää tavallista elämään kuuluvaa kuormitusta ja myös huonommin nukuttuja öitä.

Tarvitaanko mikrotaukoja?

Mikrotauoista puhutaan paljon, ja pienistä tauoista voi olla hyötyä erityisesti silloin, kun työpäivä on intensiivinen tai paikallaanoloa kertyy paljon.

Niistäkään ei kuitenkaan tarvitse tehdä uutta tehtävälistaa.

Palauttava hetki voi syntyä hyvin arkisesti. Voit nousta hetkeksi työpisteeltä, kävellä hakemaan vettä, katsoa ulos ikkunasta, vaihtaa muutaman sanan työkaverin kanssa tai käydä ulkona.

Et välttämättä tarvitse ajastinta muistuttamaan palautumisesta. Joskus hyödyllisempää on opetella huomaamaan, milloin huomio alkaa herpaantua, keho kaipaa liikettä tai mieli tarvitsee hetkeksi jotakin muuta.

Entä viikonloppu, pitääkö silloin palautua?

Ajatus viikonlopusta viikon palautumisprojektina voi sekin aiheuttaa paineita.

Joskus tarvitsemme paljon lepoa. Toisinaan juuri mielekäs tekeminen, liikkuminen, muiden ihmisten tapaaminen tai ympäristön vaihtaminen tuntuu palauttavalta.

Vapaa-ajan ei tarvitse näyttää tietynlaiselta ollakseen palauttavaa.

Jos arki on jatkuvasti niin kuormittavaa, että viikonloput kuluvat vain siitä toipumiseen, huomio kannattaa kuitenkin suunnata myös itse arkeen. Onko kuormitusta mahdollista vähentää? Onko päivissä lainkaan väljyyttä? Jääkö aikaa asioille, jotka eivät liity työhön tai velvollisuuksiin?
Joskus ratkaisu ei ole parempi palautuminen vaan kohtuullisempi kuormitus.

Mistä tiedän, olenko palautunut?

Tähän kysymykseen ei ole yhtä lukua tai mittaria.

Älysormus tai -kello voi antaa kiinnostavaa tietoa esimerkiksi unesta, sykkeestä ja sykevälivaihtelusta. Mittaustulos on kuitenkin vain yksi näkökulma palautumiseen.

Omaa oloa kannattaa kuunnella sen rinnalla.

Miltä kehossa tuntuu? Onko päivän aikana energiaa niihin asioihin, joita haluat tehdä? Pystytkö välillä irrottautumaan työstä ja velvollisuuksista? Tuntuuko elämässä olevan myös mielihyvää, kiinnostusta ja tilaa muulle kuin selviytymiselle?

Joskus mittari kertoo huonosta palautumisesta, vaikka itse tunnet olosi hyväksi. Joskus taas luvut näyttävät hyviltä, mutta olo ei ole palautunut.

Mittari voi antaa tietoa, mutta sen ei tarvitse määritellä sitä, miltä sinun pitäisi tuntea.

Kun huoli palautumisesta alkaa vaikuttaa uneen

Pitkittyneessä unettomuudessa huomio alkaa helposti kiinnittyä yhä enemmän uneen ja palautumiseen.

Miten viime yö meni? Nukuinko tarpeeksi? Miksi olen tänään näin väsynyt? Pitäisikö levätä, jotta nukkuisin ensi yönä paremmin?

Tällainen tarkkailu on hyvin ymmärrettävää. Kun uni on pitkään vaikeaa, ihminen yrittää luonnollisesti löytää siihen ratkaisua.

Joskus juuri unen ympärille syntynyt jatkuva huoli, ennakointi ja yrittäminen alkavat kuitenkin ylläpitää ongelmaa.

Silloin seuraava askel ei välttämättä ole uuden palautumiskeinon löytäminen. Hyödyllisempää voi olla vähitellen purkaa unen ympärille muodostunutta suorittamista ja vahvistaa uudelleen luottamusta omaan kykyyn nukkua.

Palautumisen ei tarvitse onnistua täydellisesti

Hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Mutta hyvinvoinnin ei tarvitse tarkoittaa jatkuvaa itsensä tarkkailua tai oman elämän optimointia.

Joskus palauttavin asia voi olla se, ettei juuri nyt tarvitse tehdä itselleen mitään.

Saat levätä, jos väsyttää. Saat liikkua, jos tekee mieli liikkua. Saat viettää kiireisen päivän ja joskus myös nukkua huonosti.

Elimistösi ei tarvitse täydellisiä olosuhteita osatakseen palautua.

Palautumista ei tarvitse suorittaa. Samoin kuin unen, sille voi opetella antamaan enemmän tilaa tapahtua.