Entä jos et yrittäisi nukkua?

Kun uni ei tule, on luonnollista yrittää tehdä asialle jotain. Ehkä vaihdat asentoa, tarkistat kellonajan, yrität rentoutua, teet hengitysharjoituksen tai mietit, mitä voisit vielä tehdä saadaksesi itsesi nukahtamaan.

Vähitellen nukkumisesta voi tulla tehtävä, jossa pitäisi onnistua.

Siinä on yksi unettomuuden paradokseista: uni ei ole tahdonalainen suoritus. Mitä tärkeämmäksi nukahtaminen muuttuu ja mitä enemmän sitä yrittää saada tapahtumaan, sitä valppaammaksi mieli ja keho voivat tulla.

Unettomuuden kanssa ei tarvitse taistella

Kun makaat hereillä, mielessä voi alkaa pyöriä ajatuksia:
Minun pitäisi jo nukkua.
Miten selviän huomisesta?
Miksi en taaskaan pysty nukkumaan?

Samalla alat ehkä tarkkailla kehoasi. Olenko tarpeeksi rentoutunut? Olenko vielä väsynyt? Joko uni olisi tulossa?

Kaikki tämä on ymmärrettävää. Mielesi yrittää ratkaista ongelmaa. Nukkumisen kohdalla ongelmanratkaisu ei kuitenkaan aina auta. Uni syntyy parhaiten silloin, kun sen ei tarvitse tapahtua juuri nyt.

Hyväksyminen ei tarkoita luovuttamista

Hyväksymisellä tarkoitetaan joskus väärin sitä, että unettomuudelle pitäisi vain alistua.
Siitä ei ole kyse.

Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että tämänhetkisen kokemuksen ei tarvitse olla toisenlainen ennen kuin voit olla siinä. Jos olet hereillä, olet juuri nyt hereillä. Jos tunnet levottomuutta, kehossa saa olla levottomuutta. Jos mielessä pyörii ajatuksia, niiden ei tarvitse kadota ennen kuin voit levätä.

Sen sijaan että kysyisit:
“Miten saan tämän pois?”

voit kokeilla kysyä:
“Voisiko tämä olla tässä juuri nyt?”

Kaikkea ei tarvitse kontrolloida

Ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia ei voi täysin hallita. Sama koskee unta.

Voit luoda unelle hyviä olosuhteita, mutta et voi käskeä itseäsi nukahtamaan.

Tämä voi tuntua ensin turhauttavalta. Samalla siinä on jotakin vapauttavaa: sinun ei tarvitsekaan osata tehdä unta.Kehosi osaa sen jo.

Kun huomaat yrittäväsi

Seuraavan kerran kun huomaat makaavasi hereillä ja yrittäväsi saada unen tulemaan, sinun ei tarvitse tehdä uutta harjoitusta tai yrittää lopettaa yrittämistä.

Voit vain huomata:
Huomaan, että yritän nyt kovasti nukahtaa.

Tai:
Huomaan, että mieleni yrittää ratkaista tätä.

Siinä kaikki. Ajatuksia ei tarvitse karkottaa. Kehon tuntemuksia ei tarvitse muuttaa. Sinun ei tarvitse edes rauhoittua. Voit antaa itsesi olla hetken juuri siinä missä olet.

Entä jos yö saa olla tällainen?

Joskus kaikkein vaikeinta on hyväksyä mahdollisuus, ettei tuleva yö ole hyvä. Mieli haluaisi varmuuden: Kyllä minä tänä yönä nukun.

Sellaista varmuutta kukaan ei kuitenkaan voi itselleen antaa.

Sen sijaan voit harjoitella ajatusta:
Tämä yö saa olla sellainen kuin siitä tulee. Minun ei tarvitse ratkaista sitä etukäteen.

Tämä ei takaa hyvää yöunta eikä sen tarvitsekaan. Tarkoituksena on vähentää sitä kamppailua, jonka nukkumisen yrittäminen voi tuoda yön ympärille.

Sinun ei tarvitse saada unta tapahtumaan

Ehkä tärkein asia, jonka pitkään unettomuudesta kärsinyt voi vähitellen oppia, on tämä:
Sinun tehtäväsi ei ole nukkua.

Voit antaa kehollesi mahdollisuuden levätä ja antaa unen tulla silloin, kun se tulee. Jos huomaat jälleen yrittäväsi, sekään ei haittaa. Se on vain mielesi tapa yrittää auttaa. Voit huomata sen, hellittää hieman ja palata tähän hetkeen.

Uni ei tarvitse sinulta suorittamista.